Vieraskynäilijä

Perheeseemme kuuluu pieni koira ja lemmikkilintuja. Asuimme tapahtuman aikaan rivitalossa Turussa alueella, jossa on paljon kaupungin hälinää; isoja teitä ja paljon liikennettä. Tällaisella alueella ei uskoisi kenenkään päästävän mitään lemmikkiä kuljeksimaan yksikseen, mutta niin vain ihmiset ovat ajattelemattomia. Oli jokaviikkoinen siivouspäivä ja kaikki lintumme oli laitettu häkkeihin. Kun lintujen huone oli siivottu, kaikki ikkunat…

Metsän reunassa pikkukaupungin liepeillä on talo, jossa asuu kolme kissaa. Talon takana on tarha, jossa kissat voivat ulkoilla ja katsella elämää kankaalla, jossa kuljeskelevat niin peurat, jänikset, oravat kuin supikoirat.  Eräänä iltana metsän eläinten joukkoon ilmestyi erikoinen kulkija: creme-valkoinen, raidallinen, paksuposkinen kolli. Kolli alkoi liikkua tarhan liepeillä öisin ja kertoa olemassaolostaan ja reviiristään kovaäänisesti.…

Olen asunut iät ja ajat maaseudulla, jossa kissat kulkevat vapaana – myös tontillani ja lampolassani, vaikka en niin tahtoisi. Muun muassa kilometrin päässä sijaitsevalta lypsykarjatilalta pihallani vieraili aivan liian usein navettakissa, joka ei aidatulle pihalleni tai lampolaani ollut lainkaan tervetullut. Muutin viitisen vuotta sitten naapurikuntaan ja hämmästelen edelleen sitä, että ihan lähitienoilla ei seikkaile…

Ensimmäisen ja toisen osan pääset lukemaan tästä: Osa 1: Miksi maatalon tytöstä tuli sisäkissojen omistaja?https://kissavastuu.fi/2025/02/20/miksi-maatalon-tytosta-tuli-sisakissojen-omistaja/ Osa 2: Miksi maatalon tytöstä tuli sisäkissojen omistaja? Osa 2https://kissavastuu.fi/2025/06/06/miksi-maatalon-tytosta-tuli-sisakissojen-omistaja-osa-2/ Kun olin vauva, äitini oli laittanut minut talon eteen ulos nukkumaan vaunuihin ja meni itse sisälle tekemään kotitöitään. Minua kaksi vuotta vanhempi isosiskoni tuli sanomaan äidille, että kisu leikkii…

Meille tulee kissanpentu. Pentu on aivan ihana, reipas ja aktiivinen. Asumme kaukana kaupungin vilskeestä pienellä kylällä, jossa asuu vain kourallinen ihmisiä. Kylä on rauhallinen ja siellä on niin vähän liikennettä, ettei siellä ole edes jalkakäytäviä. Ajan tapaan kuuluu, että kissat lasketaan yksinään ulos, joten niin meidänkin kissa lasketaan, vaikka olen asiasta täysin eri mieltä.…

Asuin hyvän osuuden elämästäni pienessä idyllisessä maalaispitäjässä, jossa kaikki tunsivat toisensa ja olivat naapureita keskenään. Kylän lapsetkin kasvatettiin yhdessä siten, että aikuiset uskalsivat puuttua tilanteeseen, mikäli joku näki toisen lapsen tekevän jotakin holtitonta. Pitäjässämme oli pieni keskustaajama omakotitaloineen ja ympärillä laajat pellot maataloineen ja haja-asutusalueineen. Ennen kuin osasin lukea tai kirjoittaa, tiesin miten tulee…

Lue ensimmäinen osa täältä: Miksi maatalon tytöstä tuli sisäkissojen omistaja? https://kissavastuu.fi/2025/02/20/miksi-maatalon-tytosta-tuli-sisakissojen-omistaja/ Kun olin lapsi, mummimme asui naapurissamme. Mummin kissa oli nimeltään Miska. Mummi kehui aina, että Miska on niin viisas, että osaa katsoa vasemmalle ja oikealle ennen kuin ylittää maantien. Tapahtui niitä onnistuneitakin ylityksiä toki, mutta viimeisellä kertaa ylitys päättyi siihen, että Miska jäi…

Muistan yhä ensimmäisen ikioman kissani. Olin noin viisivuotias, kun minut pyydettiin eräänä keväänä terassille katsomaan jotakin. Se olisi yllätys. En tiennyt mitä siellä voisi olla. Muistan yhä, miten juoksin ulos terassille, ja näin miten muut lähialueen lapset olivat innoissaan laatikon ympärillä. Se oli pienehkö puinen laatikko, jonka sisällä oli jotain. ”Siellä on kissanpentu”, sanoi…

Olemme asuneet nykyisessä kodissamme vajaat kolme vuotta. Talo on ihana ja pienen paikkakunnan luoma turvallinen ilmapiiri on juuri sitä mitä kaipasimme. Kaikki palvelut ovat lähellä ja lapsien koulu on osoittautunut lähes täydelliseksi.  Varjoksi on muodostunut, ainakin minulle täysin yllättävä asia. Kissat. Tai ei oikeastaan kissat vaan niiden oletetut omistajat. Paikkakuntamme sosiaalisen median kanavista on…

Sain ensimmäisen kissani jo alle kouluikäisenä. Annoin hänen nimekseen Tuhka, koska hän oli väriltään tuhkanharmaa. Oli ihanaa, kun oli ikioma lemmikki. Maatilallamme Tuhka kuin myös siskojeni kissat saivat tulla ja mennä niin kuin itse halusivat. Tuhkan elämä jäi valitettavasti melko lyhyeksi. Eräänä päivänä hän löytyi perunakellarista kuolleena. Näky omasta rakkaasta Tuhkastani makaamassa perunoiden päällä…