Minulla on kaksi valjaissa ulkoilevaa kissaa ja pääasiassa saamme paljon positiivista palautetta liikkuessamme valjastellen ulkona. Kissani ovat alkuperältään löytökissoja molemmat, mutta lempeällä käsittelyllä, positiivisella vahvistamisella ja lajityypillisen käyttäytymisen ymmärtämisellä niistä on molemmista kehittynyt kilttejä ja luottavaisia yksilöitä.
Vieraat ihmiset lapsista vanhuksiin voivat huoletta tulla silittämään kissojamme ilman pelkoa siitä, että piikkihanska heilahtaisi. Toki myös kiellän silittämisen, jos kissani näyttävät vähääkään siltä, että nyt kyllästyttää olla sosiaalinen vieraille ihmisille. Toisen kissani kanssa käyn jopa virikekäynneillä hoivayksikössä. Harvakseltaan tosin, ettei kissa siitä liikaa rasitu.
Joskus olemme saaneet myös negatiivisempaa palautetta. En toki näistä omista kissoistani, vaan ihmisiltä, jotka tulevat valittamaan minulle irrallaan liikkuvista kissoista, joita jotkut muuten asialliset kissanomistajat päästävät yöksi ulos saalistamaan, koska tämän ihmistyypin mielestä kissan täytyy saada olla ja saalistaa vapaana.
Se vain on sitten tavattoman ikävää, kun ne vapaasti pihamailla kuljeskelevat, fillarit ja autot virtsasuihkullaan merkitsevät ja hiekkalaatikoille kakkivat kissat sitten aiheuttavat negatiivista ympäristöönsä ja siten myös lisäävät kissavihaa.
Koska minulla on kaksi kissaa valjaissa, kuvitellaan, että minä tuntisin kaikki paikkakunnan kissat ja niiden omistajat! Valitettavasti en tunne, ja se negatiivinen palaute ei näin koskaan löydä sen vapaasti ulkoilevan kissan omistajalle, jolle se palaute kuuluisi. Ei se ole sen kissan vika, että oman onnensa nojassa ulkoilee.
Olemme myös itse, ja omat kissamme kärsineet siitä, että vieras irtokissa kuljeskelee verkotetun parvekkeemme alta ja saa meidän nuoremman kissan niin pelokkaaksi ja kierroksille, että se hyökkää vanhemman (13v.) ja pienemmän, jo nivelrikkovaivaisen kissan kimppuun.
Tilanteen normalisoituminen voi kestää tunteja, ja vaatii aggression valtaan joutuneen kissan eristämistä kylppäriin, ennen kuin se rauhoittuu niin, että sen voi laskea toisen kissan seuraan. Ja sitten tällä alakynteen jääneellä vanhuskissalla kestää hyvä tovi toipua parhaan kissaystävänsä selittämättömästä käytöksestä, ennen kuin taas uskaltaa luottaa sen ystävyyteen. Pahimmillaan olemme joutuneet harkitsemaan jopa nuoremmasta kissasta luopumisesta, kun tilanne on irtokissan takia toistunut viikottain.
Eli monenlaista haittaa on vapaasti ulkoilevista kissoista, josta niiden omistajilla ei ole hajuakaan. Eniten harmittaa kuitenkin se, miten ne vapaat kissat ovat autojen, haukkojen ja vihamielisten ihmisten kohteina, lainsuojattomina ja turvattomina. Peräänkuulutan vastuuta kissanomistajilta.
Teksti: Katia
Kirjoittaja on Kissavastuun vieraskynäilijä. Kirjoitus on osa sarjaa, jossa eri taustoista tulevat kirjoittajat jakavat näkemyksiään kissoista ja niiden hyvinvoinnista. Onko sinulla kissoihin liittyvä kertomus, jonka haluaisit jakaa muillekin? Ota yhteyttä: kissavastuu.info@gmail.com