Allu tuli minulle kuusi vuotta sitten eläinsuojeluyhdistykseltä. Allu oli ollut vapaasti ulkoileva kissa ennen yhdistykselle saapumistaan. Se klassinen tarina siis: vanhemman ihmisen luota oli haettu viisi kissaa.
Allu ei ollut silloinkaan nuori kissa, kun adoptoin hänet ja nyt kuusi vuotta myöhemmin ajattelin, että olisi hyvä röntgenkuvata luusto. Shokki oli aikamoinen, sekä eläinklinikan henkilökunnalle, että varsinkin minulle itselleni, kun kuvista paljastuikin, että kissaani on ammuttu.
Allu on minun perheenjäseneni, rakas kissani, joka nukkuu joka yö vieressäni ihan minussa kiinni ja rakastaa vatsarapsutuksia. Allu on kiltti, aina ystävällinen sekä ihmisille että muille kissoille, ilmestyy paikalle kerman toivossa kun sähkövatkain käynnistyy ja ottaa mielellään aurinkoa turvallisella verkotetulla parvekkeellamme. Allu tulee luokseni aina kutsusta ja rakastaa kuivattujen kananpalojen perässä juoksemista, kun heittelen hänelle niitä. Allu tykkää kiipeillä korkealle kiipeilypuissa, juosta ja painia kavereidensa kanssa ja leikkiä matatabi-fretillään.
Kun sain kuulla, että joku erittäin ikävä ihminen on ampunut minun rakasta perheenjäsentäni, tuntui ihan käsittämättömän pahalle. Pahalle Allun puolesta, joka on joutunut kärsimään aivan hirvittäviä tuskia ammutuksi jouduttuaan ja varmasti vielä pitkään sen jälkeenkin. Pahalle siksi, että Allun entinen omistaja on välinpitämättömästi antanut hänen kulkea yksin ulkona vaaroille alttiina. Pahalle siksi, että joku hirviö on päättänyt ampua Allua. Sitä en koskaan saa tietää, onko ampumisen syynä ollut esimerkiksi halu harventaa kissamäärää, kenties halu satuttaa tai tappaa huvikseen vai onko Allu vaikka aiheuttanut naapurin pihassa jotain sellaista vahinkoa, että tämä on päättänyt kostaa sen kissalle.
Allun onni on se, että hän ensinnäkin selvisi hengissä ja toiseksi se, että tällä hetkellä voimme vain jäädä seuraamaan tilannetta eikä tarvitse ryhtyä esimerkiksi leikkausoperaatioihin.
Olen tähänkin asti puhunut paljon kissojen turvallisen ja vastuullisen ulkoilun puolesta. Tästä lähtien minulla on taas entistäkin enemmän omakohtaista kokemusta aiheesta. Allu ei ole tietenkään osannut kertoa minulle, mitä hän on joutunut aiemmassa elämässään kokemaan ja jälleen kerran voin todeta: juuri siksi kissat tarvitsevat meitä ihmisiä pitämään heidän puoliaan ja ennen kaikkea pitämään hyvää huolta heistä.
Älkää antako kissojenne joutua ammutuiksi. Vastuu on teillä.
Kirjoittaja: Hanna Katajisto
Kirjoittaja on Kissavastuun vieraskynäilijä. Kirjoitus on osa sarjaa, jossa eri taustoista tulevat kirjoittajat jakavat näkemyksiään kissoista ja niiden hyvinvoinnista. Onko sinulla kissoihin liittyvä kertomus, jonka haluaisit jakaa muillekin? Ota yhteyttä: kissavastuu.info@gmail.com