Meidän kissamme Elli ja Nemo ovat äiti ja poika, jotka olivat ennen todella läheisiä toisilleen. Kaikki muuttui marraskuun lopulla 2024, kun pihallamme alkoi jatkuvasti kulkea vapaasti ulkoileva kissa, joka lopulta keksi tulla ikkunalaudoille tuijottelemaan sisälle. Erityisesti Nemo koki turvattomuutta reagoi tähän voimakkaasti ja lopulta tapahtui se pahin, eli omien kissojemme välille syntyi vakava sijaisaggressiosta johtuva tappelu.
Sijaisaggressio tarkoittaa tässä tilanteessa sitä, että perheemme kissat kokivat lähelle tulleen vieraan kissan uhkana, mutta koska aggressiivisuutta ei voinut kohdistaa ikkunan takana olevaan vieraaseen kissaan, se kohdistuikin vieressä olevaan kaveriin. Sijaisaggressio on tunnettu ilmiö ja sitä esiintyy erilaisissa tilanteissa myös koirilla, silti kovin monet ihmiset eivät ole kuulleet siitä. Eläimen sijaisaggressio voi joissain tapauksissa kohdistua jopa ihmiseen. Kissoilla tappelu on aina vakava asia, ja tappelun jälkeen voi olla erittäin vaikeaa palauttaa kissojen välejä ennalleen.
Me olemme joka tapauksessa yrittäneet totuttaa kissojamme uudelleen yhteen, koska Elli ja Nemo ovat meille erittäin rakkaita perheenjäseniä, emmekä pystyisi luopumaan kummastakaan. Aluksi tilanne oli erittäin vaikea ja pelkästään toisen kissan äänien kuuleminen oven läpi toiseen huoneeseen sai aikaan murinaa ja sähinää. Pikkuhiljaa saimme kissamme totutettua toistensa ääniin, sitten näköyhteyteen ja lopulta haisteluyhteyteen verkon läpi. Olemme käyttäneet positiivista vahvistetta koulutuksessa. Ensimmäiset 3 kuukautta olivat haastavia, mutta hiljalleen tilanne on parantunut. Nyt tappelusta on kulunut jo lähes vuosi ja säännöllisen koulutuksen tuloksena voimme pitää kissojamme osan ajasta tiukasti valvottuna yhdessä, vaikka ne edelleenkin ovat suurimman osan ajasta erillään. Ne suhtautuvat toisiinsa jo ystävällisesti, mutta välillä epäluuloisuus ottaa vieläkin vallan. Toivomme kuitenkin, että ajan kanssa tilanne asettuu jonkinlaiseen uuteen normaaliin.
Meillä on silti edelleenkin ongelma, jolle ei ihan heti loppua näy, nimittäin pihallamme kulkee edelleenkin irtokissoja. Nykyään kissamme reagoivat vieraisiin kissoihin vielä voimakkaammin kuin ennen, onhan niillä muistoissaan traumaattinen irtokissan laukaisema kokemus. Tuntuu pahalta, että omat kissamme joutuvat kokemaan turvattomuutta omassa kodissaan ulkona vaanivan uhkan takia. Uuden tappelun mahdollisuus pelottaa meitä kaikkia, etenkin nyt kun olemme tehneet valtavan työn kissojemme totuttamisessa uudelleen toisiinsa. Tuntuisi musertavalta aloittaa lähes vuoden kestänyt valtava työ alusta.
Vapaana kulkevien kissojen meille aiheuttamat seuraamukset tuntuvat ylipäätään kohtuuttomilta. Voisimme ehkäistä tappeluita pitämällä kissojamme pysyvästi erillään tai sulkemalla verhot niin, ettei ulos näe ollenkaan, mutta se tuntuu äärimmäisen epäreilulta. Jokainen kissarakas ihminen ymmärtää, miten kurjaa se olisi paitsi ihmisille, myös kissoillemmekin. Miksi meidän pitäisi rajoittaa omaa elämäämme omassa kodissamme sen takia, että toiset ovat päättäneet antaa kissojensa kulkea vapaana? Kotirauha kuuluisi meillekin, eikä sen pitäisi olla liikaa vaadittu! Toivon, että vapaasti ulkoilevien kissojen omistajat pystyisivät kissarakkaina ihmisinä ymmärtämään empatian kautta sen huolen ja hädän, mitä esimerkiksi meille on tästä tilanteesta aiheutunut, ja ymmärtämään miten suurta ja joskus peruuttamatonta vahinkoa vapaana kulkevat kissat voivat väärillä pihoilla kulkiessaan toisten elämään aiheuttaa. Annetaanhan toisillemme kotirauha!
Kirjoittaja on Kissavastuun vieraskynäilijä. Kirjoitus on osa sarjaa, jossa eri taustoista tulevat kirjoittajat jakavat näkemyksiään kissoista ja niiden hyvinvoinnista. Onko sinulla kissoihin liittyvä kertomus, jonka haluaisit jakaa muillekin? Ota yhteyttä: kissavastuu.info@gmail.com