Pepsi oli musta pikkuinen rääpäle, joka eli ensimmäiset kuukaudet puoliksi villiintyneenä pyhtääläisellä maatilalla. Pennun ensikosketus ihmiseen oli kun joku nappasi häntä niskasta ja onki pois viljasiilosta, jonka pohjalla emo yritti kannatella pikkuistaan. Siilon pohjalla oli vettä, joten hukkumisen uhka oli todellinen.
Pepsi syntyi onnekseen kesällä. Luovutusiässä hän muutti kiltin kissakokeneen miehen rakkaaksi lemmikiksi.
Minä en elämäni ensimmäiseen puoleen vuosisataan ollut koskaan elänyt lemmikkitaloudessa saati rakastanut kissaa. Ensikohtaaminen Pepsin kanssa ei unohdu. Hän tuli uteliaana tervehtimään, nuuhkaisi kättäni ja puski hiukan. Yöllä havahduin siihen, että joku nuuskii kulmakarvaani. Intensiivisesti.
Havahduin siihen, että tyynylläni istuu musta kissa, joka tuijottaa minua silmät kekäleinä. Siitä alkoi molemminpuolinen kiintymys ja vuotta myöhemmin muutimme miehen kanssa saman katon alle. Mies sai bonuslapsia, minä kaksi bonuskissaa.
Pepsi eli seitsemän onnellista vuotta perheen rakastettuna alfauroksena. Pari vuotta sitten hänen korvastaan löytyi kasvain ja jouduimme raskain sydämin päästämään pojan sateenkaarisillalle.
Pepsi eli elämänsä lyhyttä karkureissua lukuunottamatta sisäkissana. Hän rakasti pihapuun tirppojen tiirailua, parvekkeella hengailua, onkileluja, paijauksia ja Luna-siskon kanssa samassa korissa nukkumista.
Pepsi oli kaikesta huolimatta onnekas. Hänen ei tarvinnut kuolla petojen kynsissä, auton alle, kylmyyteen tai nälkään. Hän sai lähteä turvallisesti kotona, tutussa korissa rakkaitten ihmistensä silitysten saattelemana.
Kissojen läsnäoloon jää nopeasti koukkuun. Ihastuin kissojen kauneuteen, itsenäisyyteen, miellyttämisen tarpeen puuttumiseen. Viimeistään pari vuotta sitten aloittamamme sijaiskotitoiminta avasi silmäni huomaamaan miten kissoja pidetään usein vähemmän tärkeinä kuin vaikkapa koiria.
Somen kissasivuilta luin monista itkettävistä kissakohtaloista, jotka olisi voitu hyvin helposti estää. Tuntui hyvältä olla mukana auttamassa populaatiotaustaisia arkajalkoja kohti parempaa elämää voittamalla heidän luottamuksensa ja sosiaalistamalla heitä tulemaan toimeen niin kotikissojen kuin ihmisten kanssa.
Kissoilla on oikeus saada elää elämänsä turvassa, hoidettuina ja rakastettuina. Tämä ei valitettavan monen kohdalla toteudu. Siksi muutoksia lainsäädännössä tarvitaan.
Nyt on aika toimia. Siksi kissavastuu.fi.
Kirjoittaja on Kissavastuun vieraskynäilijä. Kirjoitus on osa sarjaa, jossa eri taustoista tulevat kirjoittajat jakavat näkemyksiään kissoista ja niiden hyvinvoinnista. Onko sinulla kissoihin liittyvä kertomus, jonka haluaisit jakaa muillekin? Ota yhteyttä: kissavastuu.info@gmail.com