Kissojen valvomaton ulkoilu nähdään yhä ajoittain osana suomalaista maalaisidylliä, mutta lainsäädäntö, eläinten hyvinvointia koskeva tieto ja ympäristönsuojelulliset näkökulmat ovat pohdituttaneet ihmisiä viime vuosina yhä enemmän.
Nykyisin onkin syytä kysyä, onko tällainen ulkoilu sopusoinnussa lain kanssa ja miksi ihmiset pystyvät vääntämään ja kääntämään lakia mielensä mukaan?
Laki ei suoraan ja yksiselitteisesti kerro, että kissan tulee olla kytkettynä kaikissa tilanteissa. Käytännössä laki asettaa kuitenkin tiukat vaatimukset lemmikkieläimen turvallisuudesta, ympäristölle aiheutuvista haitoista, korvausvastuusta ja omistajan vastuusta.
Kissa ei saa aiheuttaa haittaa muille eläimille tai luonnolle, eikä sen omaa hyvinvointia saa vaarantaa ja juuri näitä riskejä liittyy aina valvomattomaan ulkoiluun. Kun lain henkeä ja tarkoitusta tarkastellaan kokonaisuutena, on selvää, että kissan pitäminen valvottuna on ainoa vastuullinen ja lainmukainen tapa toimia nykypäivänä.
Eläinsuojelulaki ja kissan omistajan vastuu
Vuonna 2024 voimaan tullut uusi eläinten hyvinvointilaki 693/2023 painottaa entistä selkeämmin lemmikinomistajan velvollisuutta huolehtia eläimen turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Laki määrittelee, että eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kipua tai kärsimystä eikä niiden hyvinvointia saa tarpeettomasti vaarantaa. Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä.
Tämä käytännössä tarkoittaa, että kissaa ei kannata päästää ulkoilemaan vapaana ilman valvontaa, koska siitä voi aiheutua vaaraa joko kissalle itselleen tai ympäristölle. Vapaana ulkoileva kissa voi joutua auton alle, tapella toisten eläinten kanssa, levittää tauteja, saada loisia, kadota omille teilleen lopullisesti ja aiheuttaa vahinkoa luonnonvaraisille eläimille.
Laki velvoittaa jokaista auttamaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa eläintä. Kissan kuntoa ei aina voi arvioida ulkoisesti. Eläin voi olla hädässä, vaikka se ei näkyisi päällepäin ja kissalla on tapana peittää kipunsa. Jos kissaa ei voida tunnistaa, eikä omistajaa tavoiteta kohtuullisessa ajassa, tulee eläin toimittaa viralliseen löytöeläinten talteenottopaikkaan.
Tämä korostaa jälleen omistajan vastuuta, jos kissa ei ole tunnistettavissa (esim. sirutettu) eikä sitä valvota, se voi päätyä viranomaisten tai muiden ihmisten toimesta käsiteltäväksi eläinsuojelutapauksena tai löytöeläimenä.
Järjestyslaki ja taajama-alueet
Järjestyslaki (612/2003) säätää, että koiraa ei saa pitää taajama-alueella irti ilman välitöntä valvontaa. Kissoista laki ei mainitse erikseen yhtä yksiselitteisesti, mutta tämä ei tarkoita, että ne olisivat kokonaan vapautettuja samoista velvoitteista.
Lain mukaan eläintä ei saa päästää kytkemättömänä yleiselle paikalle, jos siitä voi aiheutua vaaraa tai haittaa ihmisille, toisille eläimille tai ympäristölle. Tämä asettaa myös kissan omistajalle vastuun valvoa lemmikkiään.
Laissa on erikseen mainittu seuraavat paikat, joihin eläintä ei saa päästää:
- Yleisille uimarannoille
- Lasten leikkipaikalle
- Urheilualueille (urheilukenttä, hiihtolatu)
- Torille (toriaikana)
- Yleisille rakennuksille ja niiden välittömään läheisyyteen
Vaikka kissaa ei laissa suoraan rinnasteta koiraan, sen omistajalla on silti selkeä velvollisuus estää eläimen aiheuttamat häiriöt ja vaaratilanteet ja tämä onnistuu parhaiten pitämällä kissa hallitusti valjaissa tai turvallisella, aidatulla alueella. Jos koti- tai lemmikkieläin aiheuttaa vahinkoa, on omistaja lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan vahingon.
Metsästyslaki ja villiintyneet kissat
Metsästyslaki antaa maa-alueen tai rakennuksen omistajalle oikeuden pyydystää tai tappaa rauhoittamattoman eläimen, mikäli se liikkuu heidän alueellaan. Tämä koskee myös villiintyneitä kissoja. Sillä tarkoitetaan kissaa, joka elää täysin itsenäisesti, eikä sillä ole tunnistettavaa omistajaa tai ihmiskontaktia. Lisäksi laki säätää, että pyydystämisen tai lopettamisen on tapahduttava turvallisesti ja eettisesti.
Vaikka laki sallii villiintyneen kissan lopettamisen tietyissä oloissa, tätä ei tule tulkita siten, että kuka tahansa saa vahingoittaa kissoja. Kissan tunnistettavuus, omistajuus ja käyttäytyminen ratkaisevat paljon. Juuri siksi omistajan velvollisuus valvoa kissaa on niin keskeinen, jotta se ei päädy vieraalle alueelle, vieraaksi eläimeksi, tai villiintyneeksi.
Luonnonsuojelulaki ja villieläimet
Luonnonsuojelulain mukaan on kiellettyä tahallisesti tappaa tai vahingoittaa luonnonvaraisia eläimiä mukaan lukien linnut ja pikkunisäkkäät. Vapaana ulkoileva kissa on Suomen luonnossa yksi merkittävimmistä petoeläimistä, ja tutkimusten mukaan se saalistaa merkittäviä määriä lintujen ja muiden eläinten poikasia, erityisesti pesimäkaudella. Jos kissa pääsee saalistamaan uhanalaisia tai suojeltuja lajeja, voi omistaja pahimmillaan syyllistyä rikkomukseen luonnonsuojelulakia vastaan.
Pesimärauha tarkoittaa lintujen ja muiden eläinten lisääntymisajan häiriöttömyyttä, mikä on elintärkeää pesinnän onnistumiselle. Suomessa pesimäkausi ajoittuu tyypillisesti huhti–heinäkuulle, jolloin eläimet, erityisesti linnut, rakentavat pesiään, hautovat munia ja huolehtivat poikasistaan. Vapaana liikkuvat kissat muodostavat tässä ajassa merkittävän uhan, sillä ne voivat saalistaa emolintuja, poikasia ja munia, tai aiheuttaa pesinnän keskeytymisen pelkällä läsnäolollaan. Monet lintulajit pesivät maassa tai matalalla kasvillisuudessa, jolloin ne ovat erityisen alttiita kissojen aiheuttamille häiriöille.
Pesimärauhaa ei voida taata alueilla, joilla kissat liikkuvat valvomatta. Siksi jokaisen kissanomistajan vastuulla on huomioida luonnon lisääntymiskierto ja rajoittaa kissan ulkoilua erityisesti pesimäkauden aikana.
Vastuu on omistajalla
Kissan vapaana pitäminen ei saa vaarantaa eläimen terveyttä, muiden eläinten hyvinvointia eikä aiheuttaa haittaa ympäristölle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kissan valvomaton ulkoilu ei useimmissa tilanteissa täytä lain ja hyvän huolenpidon vaatimuksia.
Turvallisin tapa ulkoiluttaa kissaa on valjaissa tai muussa valvotussa ympäristössä esim. verkotettu tai lasitettu parveke, tarha tai muu hyvin aidattu alue. Näin turvataan sekä lemmikin hyvinvointi että luonnon monimuotoisuus ja vältetään mahdolliset lain rikkomukset.