Lue ensimmäinen osa täältä: Miksi maatalon tytöstä tuli sisäkissojen omistaja? https://kissavastuu.fi/2025/02/20/miksi-maatalon-tytosta-tuli-sisakissojen-omistaja/
Kun olin lapsi, mummimme asui naapurissamme. Mummin kissa oli nimeltään Miska. Mummi kehui aina, että Miska on niin viisas, että osaa katsoa vasemmalle ja oikealle ennen kuin ylittää maantien. Tapahtui niitä onnistuneitakin ylityksiä toki, mutta viimeisellä kertaa ylitys päättyi siihen, että Miska jäi auton alle ja kuoli. Mummi ei vähästä hätkähtänyt. Aina sai uusia kissoja ja joka kerta uusi kissa nimettiin uudestaan Miskaksi. Ja joka kerta Miskalla oli sama kohtalo.
Alle kilometrin päästä kotitilaltamme asui yhdessä kaksi mummoa samassa talossa. Heillä oli todella paljon kissoja, jotka saivat ulkoilla missä halusivat. Valitettavan usein ne halusivat ylittää maantien ja ylitys päättyi milloin mitenkin. Koulutieni ala-asteelle kulki heidän talonsa ohi. Hyvin usein tiellä oli auton alle liiskaantuneita kissanraatoja. Joka kerta alakouluikäisen lapsen mieli suri niitä. Kunpa vain olisi jokin tapa estää kissoja kuolemasta autojen alle.
Meillä oli kotona valko-harmaa Miuku-niminen kissanpentu, kun olin lapsi. Eräänä päivänä isäni tuli sanomaan minulle ja sisarelleni, että Miuku oli kuollut. Isä oli lähtenyt peruuttamaan pihasta lava-autollaan eikä ollut huomannut eturenkaan päällä lepäilevää kissanpentua, joka oli pyörähtänyt renkaan alle ja onneksi kuoli välittömästi. Laitoimme Miukun pahvilaatikkoon, jonka päälle kirjoitimme runon ja laitoimme siihen myös ennen hautaamista pihlajanmarjoja niin kuin arkullekin laitetaan kukkia.
Kerran veljeni lähti ajamaan kotoa kouluun mopoautollaan. Oli viileä syksyinen aamu. Veli pääsi maantielle kun havahtui kuullessaan omituista ääntä mopoauton moottoritilasta. Hän sattui vilkaisemaan taustapeiliin ja näki, että tiellä lojui kissanpentuja, jotka olivat vuorotellen tipahtaneet moottoritilasta maantielle. Tällä kertaa pikkukissoilla kävi satumainen tuuri ja ne selvisivät hengissä. Veljeni kävi keräämässä ne tieltä ja vei äkkiä takaisin kotipihaan.
Yhtä hyvä tuuri ei käynyt kissallamme Juniorilla. Hän oli kolmen ihanan pennun emo. Juniori oli lähtenyt hiiriä pyydystämään pellon reunaan. Isä niitti pellolla heinää eikä hänellä ollut aavistustakaan, että Juniori oli siellä myöskin. Juniori piiloutui lähestyvää niittokonetta syvemmälle heinikkoon. Valitettavasti siitä ei ollut apua hänelle, päinvastoin. Juniori kuoli heti.
Aikuisena olen tajunnut, että kissa ei ymmärrä liikenteestä mitään. Kissa ei osaa arvioida lähestyvän auton nopeutta. Usein kissa kuvittelee ehtivänsä tien yli ennen kuin auto on kohdalla, koska eihän mikään petoeläinkään lähesty satasen vauhdilla. Ratkaisu kissojen kuolemien loppumiseen tiellä on tietysti se, että kissaa ei päästetä yksin kulkemaan sinne. Kissan kanssa voi valjasulkoilla tai sille voi rakentaa ulkotarhan, jonka toteuttamisessa vain mielikuvitus on rajana. Annetaan yhdessä kissoillemme turvallinen elämä.
Kirjoittaja on Kissavastuun vieraskynäilijä. Kirjoitus on osa sarjaa, jossa eri taustoista tulevat kirjoittajat jakavat näkemyksiään kissoista ja niiden hyvinvoinnista. Onko sinulla kissoihin liittyvä kertomus, jonka haluaisit jakaa muillekin? Ota yhteyttä: kissavastuu.info@gmail.com
