Kissa voi päästä karkuun keneltä vain, etenkin kokemattomalta kissan taluttajalta. Vaikka valitsee rauhallisen ulkoilupaikan valjastelun opettelemiseen, ei voi aina vaikuttaa ympäristön tapahtumiin tai taluttaja voi vaikka kompastua metsäretkellä. Virheistä opitaan!
Mistä erottaa vastuullisen kissanomistajan joka aidosti tekee kaikkensa löytääkseen kissansa?
Somessa näkyy usein ilmoituksia, joista asian näkee ensi vilkaisulla.
Kerron kokemukseni kun kissani Helmi pääsi karkuun metsäretkellä. Olimme vieraassa metsässä retkellä, kissa sekä taluttaja olivat tuolloin kokemattomia valjastelijoita. Taluttajaa jännitti ja ohjeet ei painuneet mieleen. Kissan kohdalla ei riitä että pitää narusta kiinni, on oltava valppaana ja tarkkailtava ympäristöä ja kissaa.
Kissa katosi.
Ensin etsimme Helmeä metsässä pimeään asti. Kotona laitoimme someen ilmoituksen kadonneesta kissasta. Joku ystävällinen ihminen laittoi viestiä, että ota yhteyttä tahoon, jossa vapaaehtoiset auttavat kissan etsinnässä ja tarvittaessa saadaan paikalle etsijäkoira. Ajattelimme, että eihän me nyt minnekään etsijöihin yhteyttä oteta. Itse etsitään ja painuttiinkin metsään heti aamusta etsimään Helmeä. Ilta saapui ja kissasta ei vilaustakaan. Olin jo unohtanut tarkan paikankin jossa Helmi katosi. Väsymys ja huoli oli valtava! Piti tunnustaa, ettei Helmi tule omin keinoin löytymään. Maksakoot mitä maksaa, mutta apua tarvitaan.
Seuraavana aamuna soitin numeroon, jonka olin aikaisemmin somessa viestillä saanut. Jännitti soittaa ja myöntää ääneen, että kissani on kadonnut vieraassa paikassa. Olen mokannut ja pahasti! Häpeäni oli turha, ystävällinen ihminen kyseli missä vahinko tapahtui ja mitä tapahtui. Minulle kerrottiin, että päivän mittaan minulle soittaa oma vastuuhenkilö. Samana iltana olimme jo vastuuhenkilön ja etsijäkoiran kanssa kiertämässä reittiä. Vastuuhenkilö opetti minua käyttämään loukkua ja tekemään hajujälkeä. Tämä oli aivan uutta minulle. Loukussa oli vahti joka hälytti puhelimeeni sekä vastuuhenkilön puhelimeen jos loukku napsahti kiinni. Varmistus, että varmasti loukkua mennään katsomaan jos hälytin hälyttää.
Eipä tullut loukulta hälytystä ja muutaman yön jälkeen hain loukun ohjeen mukaan kotiini. Olo oli toivoton. Eipä jääty murheeseen murehtimaan vaan sain vastuuhenkilöltäni tarkat ohjeet minkälaisen katoamisilmoituksen teen someen ja minne kannattaa viedä paperisia katoamisilmoituksia.
Lappuja vein valopylväisiin, postilaatikoihin, ilmoitustauluille, mitä vain keksin. En toki voinut koko kaupunkia ilmoituksilla peittää ja oman haasteensa toivat ihmiset, jotka repivät lappuja pois. Kävelin öisin ja päivisin lappuja kiinnittämässä ja Helmeä etsimässä. Etsimiselläni ei ollut päämäärää, en tiennyt minne suuntaan Helmi metsässä oli lähtenyt. Päätin, että Helmi löytyy elävänä tai kuolleena.
Iltayöstä tein hajujälkiä eri suunnista kotipihalleni loukulle. Lappuja, somessa ilmoituksen jakamista, hajujälkiä ja päämäärätöntä kävelemistä. Tätä elämäni oli, en saanut ajatuksiani pois Helmen etsimisestä. Muutama ihminen neuvoi suuntaa jossa on näkynyt tuntomerkkeihin sopiva kissa. Yritin saada näköhavaintoa itsekin ja tehdä havaintojen mukaan hajujälkiä kotini pihaan loukulle. Viikko kului.
Sain ihmettelyä osakseni kävellessäni ja useampi tuntematon ihminen tuli kertomaan, miten heiltäkin on joskus kissa kadonnut ja ovat päätelleet kissan jääneen auton alle tai ilveksen saaliiksi tai jotenkin vain kadonneen. Ei kissaa kannata etsiä. Toinen viikko oli kulunut Helmen katoamisesta. Ei mitään uutta.
Sitten somessa oli kommentti kissani katoamisilmoituksen alla, että oli nähnyt tämän näköisen kissan juoksevan tietyllä alueella. Vastuuhenkilö kehotti viemään paljon paperisia katoamisilmoituksia kyseiselle alueelle. Tulostin vain laulamaan ja lappuja kiinni ympäriinsä kyseiselle alueelle. En oikein uskaltanut toivoa Helmen olevan tällä alueella koska kuulemani näköhavainnot etsimästäni kissasta olivat aivan eri suunnalla.
Samana iltana sain puhelimeeni viestin ja siinä oli oman rakkaan Helmeni kuva! Viestissä kyseltiin, onko tämä ehkä etsimäni kissa. Heti välitin viestin vastuuhenkilölle, ja hän vastasi, että kysy lupa saatko viedä loukun viestin lähettäjän pihalle tai tietääkö viestin lähettäjä muuta luvallista paikkaa loukulle.
Viestin lähettäjä oli ollut lenkillä ja huomannut valotolpassa lapun kissan kuvalla. Pysähtyi lukemaan lappua ja muisti, että heidän pihalla on näkynyt samannäköinen uusi kissa, jota aikaisemmin ei ole näkynyt. Oli ajatellut, että kissa on vapaana kulkeva naapuruston kissa joita heidän tontillaan kulkee.
Sain heti luvan viedä loukun viestinlähettäjän pihalle. Tein lyhyen jäljen loukulle ja viritin loukun. Heillä itsellään on myös valvotusti ulkoilevia kissoja ja toivoivat sydämestään, että Helmi menisi loukkuun! He näkivät perheeni odotuksen, epätoivon ja jännityksen!
Muutaman tunnin päästä puhelimeni soi ja sieltä kuului kuiskaus ”kissasi on loukun suulla, katson ikkunasta, Helmi miettii ja tutkii loukkua… Nyt se meni sinne, Helmi on loukussa!!!! Loukun hälytin hälytti puhelimessani ja vastuuhenkilö soitti, että loukku hälyttää! Riuhdoin ulkovaatteita päälleni, kouluikäiset lapset yrittivät saada kenkiä jalkoihinsa ja halusimme vain nopeasti päästä autoon! Vastuuhenkilö halusi sanoa jotain tärkeää. Todella tärkeää, nyt piti kuunnella. Kun menette kissan luokse, nostatte loukun kissoineen autoon. Avaatte loukun vasta kotona sisällä. Kissa on kauhuissaan ja yrittää varmasti karata kun loukku aukeaa. Ajoimme lasten kanssa loukulle ja siellä meitä odotti pihan omistajat. Olimme kaikki niin iloisia ja onnellisia! Ikimuistoinen hetki!
Loukku autoon kissoineen ja kotona turvallisessa tilassa loukku auki. Sieltä hiipi laiha, arka Helmi esiin. Irroitin Helmestä 20 punkkia. Ruoka maistui kissalle ja olikin vaikea pysyä ohjeessa pienten annosten kanssa kun Helmi vain olisi hotkinut ruokaansa.
Mitä tämä kaikki sitten maksoi? 24/7 tuki, neuvot, loukun ja hälyttimen lainaus kahden viikon ajan, etsijäkoiran ja ohjaajan käynti. Kulukorvaus. Vain ja ainoastaan pieni kulukorvaus! Jos tunnistatte itsenne tästä kuvauksesta, vastuuhenkilö, etsijäkoira ja – ohjaaja, kissan löytäneet ihmiset, jotka ilmoititte kissasta ja annoitte tuoda loukun pihallenne. Haluan sanoa teille kaikille KIITOS, olette mielessämme vielä näinkin monen vuoden jälkeen!
Loppupohdinta. Helmi olisi löytynyt pian katoamisensa jälkeen jos alueella ei olisi kulkenut kissoja vapaana. Ilmoittajat olisivat todennäköisesti laittaneet someen ilmoituksen kissani havainnosta heti. Nyt kissani katoaminen kesti kaksi viikkoa.
Väärä kissa jota etsin monta yötä tiheällä kerrostaloalueella, jolle tein jälkeä loukkuun. En tiedä onko tällä kissalla kotia. En nähnyt kissaa koskaan. Kaikki havainnot kissasta olivat klo 24-03 välillä.
Mitä meidän kissalle kuuluu? Helmi on jo seniori-ikään ehtinyt ja nykyään kokenut valjastelija. Monet luontopolkureitit on kävelty tai kissarepussa istuen matka taittunut. Virheestä on opittu ja tämän kokemuksen jälkeen ei ole katoamisia tapahtunut. Virhe oli antaa kokemattoman henkilön taluttaa valjaisiin totuttelevaa kissaa liian vaikeassa maastossa. Onneksi sekä taluttaja ja kissa jatkoivat harjoituksia helpommassa maastossa ja yhteistyö löytyi.
Vahinko voi käydä kenelle vain, vastuullisuus punnitaan katoamisen jälkeen!
Teksti: Retkeilijä
Kirjoittaja on Kissavastuun vieraskynäilijä. Kirjoitus on osa sarjaa, jossa eri taustoista tulevat kirjoittajat jakavat näkemyksiään kissoista ja niiden hyvinvoinnista. Onko sinulla kissoihin liittyvä kertomus, jonka haluaisit jakaa muillekin? Ota yhteyttä: kissavastuu.info@gmail.com