Muutimme perheemme (kaksi lasta, kaksi kissaa ja koira) kanssa noin yhdeksän vuotta sitten kaupungista ”maalle”. Naapureita on metsän takana kaksi kappaletta ja tien toisella puolen muutamia kappaleita. Muutimme omaan omakotitaloon joulukuussa. Seuraavana kesänä alkoi ongelmia syntyä laitettuamme lapsille trampoliinia ja kalusteita ulos. Monena kertana lapset tulivat sisälle aivan kissan virtsan käryisinä ja monesti kengänpohjissa kissojen miinoitukset. Lähdin selvittämään hajun lähdettä ja se löytyi nopeasti. Trampoliini haisi aivan kissan virtsalle ja hyppymattoa oli raavittu kynsillä rikki, eli se meni ensimmäisenä kesänä kaatopaikalle.
Selvisimme kesästä ja syksy saapui. Ollessani aamulla etupihan puolella kahvilla ja tupakalla näin tien laitaa pitkin tulevan viiden kissan jonon, kyllä, viisi kissaa jonossa marssivat tien laitaa pitkin. Kaikki kaarsivat meidän tontille ja jokainen kävi sitten tarpeillaan meidän hopeakuusen juurelle. Jokainen voi kuvitella sen löyhkän.
Eräänä syksyisenä aamuna olin menossa käyttämään yli 40 kilometrin päässä asuvaa äitiäni kaupalla. Saatuani autoni käyntiin ihmettelin mistä järkyttävä kissan virtsan käry tulee. Nousin autosta ulos ja haistelin onko oma kissani käynyt tekemässä tarpeita vaatteideni päälle, mutta eipä ollut omat vaatteet jotka haisi. Autolla oli pakko lähteä matkaan ja jopa äitini sitten kauhuissaan kysyi, miksi autossa haisee vahvasti kissan virtsa, ja luuli että minun päälläni olevat vaatteet haisevat. Arvelin jonkun naapurin kissan käyneen konepellin päälle tekemässä tarpeensa ja kun auto on tarpeeksi lämmennyt, tulee haju sitten autoon sisälle ilmastoinnin kautta. Kauppareissun jälkeen tarkistin auton tarkemmin ja löysin konepellin päältä hirmuisen vanan kuivunutta virtsaa sekä kissan kynsien tekemät naarmut. Tämä ei ollut ainoa kerta kun näin kävi, vaan kissat kävivät tarpeillaan autoni päälle ja naarmuttivat sitä useita kertoja.
Eräänä toisena syksynä olin menossa hakemaan alapihalla sijaitsevasta vajasta puita saunaan, ja näin jälleen kerran jonkun kissan meidän tontilla. Ihmettelin mitä kissa oikein mutusteli siinä. Päästyäni lähemmäs, kissa otti jalat alleen ja saalis jäi niille sijoilleen. Saalis paljastui rauhoitetuksi kontiaiseksi. Siinä vaiheessa vihani vapaasti liikkuvia kissoja kohtaan yltyi enemmän ja enemmän.
Muutamia vuosia sitten aitasimme pihamme koiriamme varten, jotta ne voisivat olla ulkona kanssamme. Välillä tämä oli kuitenkin mahdotonta, sillä jouduimme joka kerta ensin tarkistamaan onko koirien aitaus varmasti vapaa kissoista ennen kuin pystyimme laskemaan koirat ulos. Muutaman kerran naapurin kissa sai äkkilähdön erehtyessään astumaan tonttimme rajalle. Omia koiriani suojellakseni tarkistin aitauksen joka kerta, etteivät koirani menetä silmiään. Mutta jossakin vaiheessa alkoi tulla sellainen olo, että eihän minun pitäisi omalla tontilla pelätä, vaan vapaasti ulkoilevien kissojen omistajat ovat korvausvelvollisia, mikäli koiralleni tapahtuu vahinkoja. Eikä sekään olisi minun syyni, jos koirani olisi hyökännyt vapaasti ulkoilevan kissan kimppuun, koirillani on oikeus puolustaa omaa reviiriään muilta eläimiltä. Onneksi kuitenkaan koskaan ei niin käynyt, että koirani olisivat saaneet kissan kiinni. En usko, että ne olisivat sille edes mitään tehneet, koska meilläkin on omia kissoja.
Ymmärrän kyllä, että maalla asuvat haluavat pitää kissojaan vapaana, jotta kissat pitäisivät hiiri-, rotta- ja myyräkantoja kurissa, mutta ne vapaana olevat kissat tappavat myös lintuja ja rauhoitettuja eläimiä huvin vuoksi. Viime kesänä lintu oli tehnyt pihapuuhumme pesän, jossa oli jo poikasetkin. Kissa pudotti pesän puusta. Muutama poikanen selvisi hengissä. Nostimme pesän takaisin puuhun ja poikaset pesäänsä. Tykkään seurata lintujen pesintää ja suojelen lintuja hamaan tappiin saakka, enkä tykkää siitä, että naapureiden kissat tulevat meidän tontille tappamaan pesintäaikaan yhtäkään lintua.
Yhtenä kesäisenä iltana tulin harjoittelupaikasta kotiin. Olin kaverini kanssa puhelimessa ja ajattelin mennä takapihalle polttamaan illan viimeisen tupakan. Katsoin ikkunasta ulos ja terassilla makoili tuolin päällä valkoinen kissa, joka ei todellakaan ollut meidän. Kaverille sanoin, että on se nyt jumankeuta, jonkun kissa on tullut makoilemaan meidän terassille. Avatessani ulko-oven, otti kissa nopeasti jalat alleen.
Muutama kuukausi sitten kelit alkoivat lämmetä ja silloin huomasin naapurin kissan ulkoilukauden alkaneen. Kissa kävi miinoittamassa meidän alapihan ajotien joka ikinen päivä ja joka kerta lapiolle oli töitä, sillä itseäni ei ainakaan huvita ajaa autoa lämpimään talliin haisemaan kissan jätöksille.
On pakko myöntää, että tämän yhdeksän vuoden aikana vihani vapaana ulkoilevia kissoja kohtaan on noussut sellaisiin mittasuhteisiin ettei ole tosikaan. Olen muutaman kerran asiasta maininnut paikkakuntani puskaradiossa, monesti siellä kehotetaan loukuttamaan kissa ja viemään löytöeläinkotiin, mutta en ole vielä tehnyt näin. Kerran mainitsin yhden kissan omistajalle, että hänen kissansa käy repimässä meidän pihalla sammalnurmikkoa, jättää jätökset jälkeensä, tappaa lintuja jne., mutta hän vain sanoi, että kissa pitäisi häätää pihalta pois joka kerta kun sen sieltä tavoittaa. Mutta mitä se hyödyttää, jos joka kerta kissa tulee takaisin? Ei mitään, ja sama rumba jatkuu niin kauan kuin siinä kissassa henki pihisee.
Nämä ovat tiivistettyjä kokemuksiani vapaana liikkuvista kissoista vuosien varrelta. Olen eläinrakas ihminen, mutta kyllä hermoni ovat totaalisesti menneet, koska ei ole mukavaa varoa omalla tontilla mihin astut tai istutko kissan jätösten päälle. Meillä ei ole yksikään kissa koskaan halunnut mennä ulos, eivätkä näiden kokemusten jälkeen tule menemään, sillä nämä kokemukset ovat osoittaneet sen, miten hemmetin raivostuttavaa on, kun toisten ihmisten välinpitämättömyyden vuoksi toiset kärsii, ja miten tällaisten asioiden vuoksi tulee vihaa vapaana liikkuvia kissoja kohtaan.
Teksti: Laura Makkonen-Pulliainen
Kirjoittaja on Kissavastuun vieraskynäilijä. Kirjoitus on osa sarjaa, jossa eri taustoista tulevat kirjoittajat jakavat näkemyksiään kissoista ja niiden hyvinvoinnista. Onko sinulla kissoihin liittyvä kertomus, jonka haluaisit jakaa muillekin? Ota yhteyttä: kissavastuu.info@gmail.com