Minä halusin nuorena saada oman kissan ja perheemme koirakin kaipasi kaveria. Niinpä meille sitten muutti Matti. Hän oli alunperin sisäkissa. Minä olin itse aina ollut sitä mieltä, että kissat eivät saa ulkoilla valvomatta ja vaadin, että Matin pitäisi saada olla sisäkissa.
Kerran perheemme lähti lomareissulle ja sisareni jäi kotiin kissavahdiksi. Matti yritti aina livahtaa ulos ja tällä kertaa hän pääsi siskoltani karkuun. Sen jälkeen Matti yritti aina entistä kovemmin livahtaa ulos. Jossain vaiheessa häntä sitten vain tietoisesti alettiin päästää ulos, koska vanhempamme olivat sitä mieltä, että kissat saavat ulkoilla valvomatta ja koska hän kerran niin kovasti halusi ulkoilla. Vanhempamme eivät välittäneet, vaikka perheemme kaksi aiempaakin kissaa olivat kuolleet: toinen katosi ja toinen yritti hypätä koiraa karkuun parvekkeelle ja putosi loukkaantuen niin pahasti, että hänet jouduttiin lopettamaan. Minä olin aiemmin ulkoiluttanut Mattia valjaissa ja pitänyt sitä koirien pentuaitauksessa terassilla. Olin itse rakentanut siihen katon.
Matti tappeli usein naapurimme kissan kanssa. Minä yritin joskus estää harjanvarren kanssa kissoja tappelemasta. Matti ei pysynyt omassa pihassamme, mutta melko lähellä ja tuli aina pihaan, kun kuuli auton tulevan sinne. Matti oli todella usein tonttinaapurillamme, koska hän sai sieltä aina leikkelemakkaraa. Matti lähti myös usein seuraamaan vanhempiani, kun he olivat koiralenkillä. Joskus hän seurasi minua kylälle ja kävin viemässä hänet sitten takaisin kotiin, ettei hän alkaisi kulkea liian kaukana kotoa.
Minä olin jo muuttanut pois kotoa, kun puhuin erään kerran äitini kanssa puhelimessa ja äitini mainitsi, että Mattia ei ole näkynyt muutamaan päivään. Yritin kysyä heti, että kuinka pitkään tarkalleen siis, mutta en saanut kunnollista vastausta. Tein katoamisilmoituksia ja jaoin niitä ympäri kylää. Soitin myös eläinsuojeluyhdistykselle ja kyselin, oliko Mattia näkynyt. Aina töiden jälkeen menin etsimään ja huutelemaan Mattia, josta ei näkynyt jälkeäkään.
Kahden viikon kateissa olemisen jälkeen myöhään yöllä Matti raahautui kotiin kahdella tassulla. Isälle oli tullut illalla sellainen tunne, että hänen pitäisi käydä pihalla ja siellä Matti sitten oli. Kuulin itse Matin löytymisestä vasta seuraavana aamuna seitsemän aikaan ollessani 60 kilometrin päässä työkeikalla. Minä kysyin puhelimessa, oliko Mattia viety eläinlääkärille, vaikka minulle ei edes kerrottu, miten huonossa kunnossa hän oikeasti oli. Minulle sanottiin vain, ettei Matti voi hyvin. Huusin, että Matti pitää viedä heti lääkäriin. Lopulta isä toi Matin hallillemme pahvilaatikossa ja minä tulin työkeikalta suoraan sinne häntä katsomaan. Matkalla olin jo soitellut valmiiksi eläinlääkäreille, että mihin voisimme päästä heti. Sain varattua ajan ja otin Matin mukaani.
Koko matkan itkin ja pyytelin anteeksi Matilta, että hän oli joutunut kärsimään niin paljon. Onneksi siskoni lähti myös mukaani, koska olin niin rikki, etten pystynyt edes puhumaan, kun lääkäri sanoi suosittelevansa eutanasiaa. En pystynyt sanomaan mitään, vaikka tiesin itsekin tilanteen olevan todella huono. Siskoni puhui puolestani ja antoi luvan eutanasiaan. Eläinlääkäri sanoi, että Matin vammat viittaavat auton alle jäämiseen, mutta että häntä oli myös sen lisäksi ammuttu ilmakiväärillä. Todennäköisesti hänelle oltiin tehty paljon enemmänkin pahaa. En unohda koskaan sitä näkyä, että Matin tassussa oli ilmakiväärin luodista tullut reikä, josta valui ulos matoja.
Olen edelleen niin vihainen ja surullinen siitä, että Mattia alettiin päästää yksin ulos ja siitä etten löytänyt häntä sekä myös siitä, että miten kukaan voi tehdä eläimelle tällaista. Vannoin, että en enää koskaan anna kissojeni ulkoilla valvomatta ja olen saanut myös vanhempani vihdoin ajattelemaan samoin. Nykyään sekä minun omat viisi kissaani, että vanhempieni kissat ovat sisäkissoja ja ulkoilevat vain valjaissa, ulkotarhassa tai lasitetulla terassilla.
Kirjoittaja on Kissavastuun vieraskynäilijä. Kirjoitus on osa sarjaa, jossa eri taustoista tulevat kirjoittajat jakavat näkemyksiään kissoista ja niiden hyvinvoinnista. Onko sinulla kissoihin liittyvä kertomus, jonka haluaisit jakaa muillekin? Ota yhteyttä: kissavastuu.info@gmail.com