Kissapopulaatiolla on lähtökohtaisesti aina omistaja.
Pihapiiriin kertyvä populaatio
Tyypillisin esimerkki kissapopulaation alusta on sellainen, että pihapiiriin alkaa ilmestyä vieraita, leikkaamattomia kissoja. Joku ihminen ryhtyy ruokkimaan niitä, mutta ei ota kissoja varsinaisesti lemmikeikseen tai huolehdi niistä muuten esimerkiksi leikkauttamalla. Kissoihin ei muodosteta välttämättä sen kummempaa suhdetta, että ne ottaisi esimerkiksi sisälle asuntoonsa talven ajaksi.
Kun pennut syntyvät ulos, ne huomataan usein vasta siinä vaiheessa, kun ne lähtevät emonsa kanssa etsimään ravintoa. Pahimmillaan ihminen ajattelee saaneensa vain lisää kissoja pihalleen ja jatkaa ruokintaa, jolloin määrä kasvaa nopeasti hallitsemattomaksi.
Vie aikaa vain pari vuotta, kun kissanpentuja onkin samalla tontilla samanaikaisesti 36 sekä niiden emot ja aikaisemmista pentueista syntyneet urokset. Kissaluku ollaan voitu määritellä pieneksi populaatioksi jo 15 kissan lauman ylittyessä.
Omasta leikkaamattomasta kissasta alku
Kissapopulaatio voi alkaa myös omasta pihalle hankitusta leikkaamattomasta naaraskissasta. Yhä elää uskomus, että leikkaamaton naaras on hyvä hiirikissa. Todellisuudessa lisääntyminen on sen suurin prioriteetti, ja kiima-ajat johtavat nopeasti pentuihin.
Omistaja ei välttämättä tiedä, että kissa on tiineenä, ja pennut voivat syntyä jonnekin ulos piiloon. Pentuja ei ehkä koskaan huomata, ja ne lähtevät myöhemmin etsimään ravintoa muiden pihoilta. Jos joku ryhtyy niitä ruokkimaan, tilanne johtaa samaan kierteeseen: lisääntyminen jatkuu, ja monesti sukua olevista kissoista kasvaa populaatio.
Ilman ihmisen huolenpitoa luonnossa syntyneet kissat elävät yleensä vain muutamia vuosia, joskus hieman pidempään, riippuen ravinnon ja suojan saatavuudesta. Lyhytkin elinikä riittää kuitenkin siihen, että ne ehtivät saada useita pentueita vuosien aikana. Näin populaatiot voivat pysyä hengissä ja jatkaa lisääntymistään jopa yli 10 vuoden ajan, sillä jokaisesta sukupolvesta jää uusia yksilöitä selviytymään ja jatkamaan suvun elinkaarta.
Sisäkissapopulaatiot
Populaatioita voi syntyä myös sisätiloissa. Todennäköisesti yleisin tilanne on se, että hankitaan leikkaamaton naaraskissa ja sille seuraa uroksesta ajatellen, että pennuista voisi saada lisätuloa.
Pennut syntyvät helposti, mutta kaikille ei välttämättä löydykään kotia. Osa ostajista etsii tiettyä rotua, toiset taas haluavat pennun vain tiettyyn vuodenaikaan. Lisäksi hinnat vaihtelevat ja pennun korkea hinta voi karkottaa monet ostajat, jotka etsivät itselleen halpaa vaihtoehtoa. Vaikka osa menee tuttaville tai ostajille, usein jää pentuja kotiin, jotka kasvavat vanhempiensa kanssa. Näin kissamäärä kasvaa vuosi vuodelta, ja ongelma paisuu.
Jo seuraavana vuonna samat kissat voivat saada uusia pentuja, ja osa jää jälleen kotiin. Tämä ei ole sattumaa, vaan tietoinen seuraus siitä, että kissoja ei leikata ja oletetaan kissoille aina löytyvän koti.
Niin sisä- kuin ulkokissapopulaatiotkin ovat aina ihmisen aikaansaannoksia. Kissat eivät lisäänny pyhästä hengestä.
Vastuu on aina ihmisellä
Jokaisella on velvollisuus omalla toiminnallaan olla estämässä kissakriisin kasvua ja siihen merkittävimpänä tekona on kissan leikkauttaminen. Nykyisin kissojen hallitsemattoman lisääntymisen edistäminen on myös lain vastaista. Vapaana liikkuva leikkaamaton naaras voi tiinehtyä ja synnyttää pentuja omistajan huomaamatta, ja leikkaamattoman uroksen omistaja on aivan yhtä vastuussa, sillä ilman urosta ei naaras tiinehdy.
Kissakriisin ratkaisu lähtee jokaisesta omistajasta.