Ensimmäisen ja toisen osan pääset lukemaan tästä:
Osa 1: Miksi maatalon tytöstä tuli sisäkissojen omistaja?
https://kissavastuu.fi/2025/02/20/miksi-maatalon-tytosta-tuli-sisakissojen-omistaja/
Osa 2: Miksi maatalon tytöstä tuli sisäkissojen omistaja? Osa 2
https://kissavastuu.fi/2025/06/06/miksi-maatalon-tytosta-tuli-sisakissojen-omistaja-osa-2/
Kun olin vauva, äitini oli laittanut minut talon eteen ulos nukkumaan vaunuihin ja meni itse sisälle tekemään kotitöitään. Minua kaksi vuotta vanhempi isosiskoni tuli sanomaan äidille, että kisu leikkii vauvalla. Äidille tuli kiire katsomaan, puhuiko siskoni totta. Siellä minä olin vaunuissa päälläni iso kollikissa. Kädessäni oli leivänkannikka, jota olin ennen päiväunia yrittänyt järsiä. Kissa tavoitteli sitä nälkäisenä. Onneksi ei sattunut mitään pahempaa.
Meille oli syntynyt kotiin kissanpentuja. Kävimme navetan välikössä heinäpaalien päällä siskoni kanssa ihastelemassa pikkuisia, jotka olivat emonsa nisällä. Seuraavana aamuna menimme taas katsomaan niitä uudestaan. Ne makasivat kaikki edelleen samassa paikassa, mutta kuolleina ja jokaiselta niistä oli syöty kaula auki. Äitini epäili mahdollisesti lumikon käyneen tappamassa pennut.
Kerran leikin kotipihallamme, kun äkkiä huomasin hieman ylikasvaneen nurmikkomme seassa jotain ihmeellistä. Hiivin lähemmäs ja näin sen olevan kuollut kissa. Kissa oli väriltään kaunis tumma kilpikonnakuvioinen eli kolmevärinen: mustaa, ruskeaa ja hiukan vaaleaa. Kuolleen kissan näkeminen suretti minua kovasti. Edes äiti ei tiennyt kenen kissa oli, mistä se oli tullut ja miksi se oli kuollut pihallemme. Hautasimme kissan omalle kissojen hautausmaallemme, johon oli kertynyt jo monia puusta tehtyjä ristejä.
Pikkusisareni ja -veljeni kiipesivät alle kouluikäisinä ilman lupaa navetan vintille tutkimaan paikkoja. Lapsilta oli ehdottomasti pääsy kielletty sinne, koska sieltä voisi lahommasta kohdasta pudota katon läpi navettaan sisälle. Mennessään sinne he havaitsivat siellä makaavan harmaa-valkoisen kuolleen kissan. He pelästyivät ja lähtivät nopeasti pois. He eivät uskaltaneet kertoa kenellekään siitä mitä olivat nähneet, koska heitä oltaisiin voitu torua kiellettyyn paikkaan kiipeämisestä. Paljon myöhemmin menin itse myös jostain syystä käymään vintillä. Olin todella järkyttynyt nähdessäni kissan luurangon siellä.
Kerran minä ja isosiskoni menimme naapuriin mummilaamme ja kurkimme terassin alla olevaan styroksilaatikkoon, jossa usein nukkui mummin kissoja. Tällä kertaa siellä oli vain aivan pieni, oranssinvärinen kissanpentu. Annoimme sille nimeksi Pekka. Juoksimme heti kotiin kertomaan äidille ja pyysimme lupaa ottaa pentu kotiimme. Lopulta lupa myönnettiin ja menimme kiireesti takaisin katsomaan. Siellä Pekka edelleen makasi yksinään. Sitten huomasimme, että vanhempi sisaremme tuli juuri koulusta kotiin ja käveli mummilan ohi. Huusimme hänelle, että laatikossa on pentu ja hypimme hänen ympärillään ja lauloimme ”Pekka on meidän! Pekka on meidän!” Sitten menimme hakemaan pentua. Ikävä kyllä se oli sillä aikaa kuollut. Voi sitä itkun määrää.
Lapsena tuttumme kertoi meille, että hän tietää miten kissan saa juoksemaan kovaa. Kun kissan peräaukon ympärille laittaa sinappia, niin kissa pinkoo karkuun minkä jaloistaan pääsee. Isämme oli myös kuullut, että jos kesyn kissan ottaa syliin kuin vauvan ja silittelee sitä, niin että se rentoutuu ja alkaa kehrätä, niin sitten kun aivan yllättäen itse päästää irti kissasta, se ei ehdi edes reagoida vaan tippuu maahan ja selkäranka voi mennä poikki. Se että tällaisia juttuja kerrotaan edes huumorimielessä, kuvastaa jälleen kerran kissan olematonta arvoa yhteiskunnassamme.
Kaikki nämäkin tapahtumat olisivat olleet estettävissä, jos omat ja muiden kissat eivät olisi kulkeneet valvomatta ulkona. Jos kissanomistaja ei itse välitä siitä, mitä kissalle voi tapahtua yksin ulkona kulkiessaan, niin voisi edes miettiä sitä, miltä muista ihmisistä tuntuu tällaisia tapauksia kohdatessaan. Kenenkään ei pitäisi esimerkiksi joutua siirtämään valvomatta kulkevan kissan ruumista tiensivuun tai löytämään kissaa vaunuista vauvansa päältä. Kissan omistaja on se, jonka tehtävä on huolehtia lemmikistään ja siitä missä se kulkee.