Sain ensimmäisen kissani jo alle kouluikäisenä. Annoin hänen nimekseen Tuhka, koska hän oli väriltään tuhkanharmaa. Oli ihanaa, kun oli ikioma lemmikki. Maatilallamme Tuhka kuin myös siskojeni kissat saivat tulla ja mennä niin kuin itse halusivat. Tuhkan elämä jäi valitettavasti melko lyhyeksi. Eräänä päivänä hän löytyi perunakellarista kuolleena. Näky omasta rakkaasta Tuhkastani makaamassa perunoiden päällä paloi verkkokalvoilleni niin, etten koskaan unohda sitä tilannetta. Vanhemmat epäilivät hänen kuolleen kissaruttoon. Se ei koskaan selvinnyt varmaksi. Tuhka haudattiin autotallin taakse ja lauloimme haudalla virsiä ja itkimme katkerasti.
Vuosia kului ja kissasukupolvet vaihtuivat. Kissamme elivät yleensä korkeintaan pari-kolmevuotiaiksi. Lähellä maatilaa on asvaltoitu tie, jossa juuri kukaan ei noudata nopeusrajoitusta. Petokanta on myös vahva, koska maatilaa ympäröivät metsät ja pellot. Koska menetimme siskojeni kanssa valtavan monta kissaamme liikenteen uhreina ja saaliiksi pedoille, teimme oman kissojen hautausmaamme Tuhkan haudan jatkoksi. Kuopan kaivaminen tuntui aina yhtä surulliselta. Miksi meidän rakkaiden kissojemme piti aina lähteä niin aikaisin?
Mummi asui naapurissamme ja kerran suuntasimme taas sinne katsomaan kissanpentuja. Iskimme silmämme valko-harmaaseen pentuun ja saimme luvan ottaa hänet lemmikiksemme. Annoimme pennulle nimeksi Felix. Pian saimme huomata, että Felix oli sokea. Hän kulki tietä pitkin aina mutkitellen. Sisällä Felix oppi kulkemaan reitin ulko-ovelta sohvalle nukkumaan. Hän oli meille äärimmäisen rakas. Musta pilvi varjosti kuitenkin aina ajatuksiani. Pelkäsin niin kovasti, mitä Felixille voisi ulkona käydä. Kaksi kertaa hän katosikin. Toisella kertaa naapuri löysi hänet ja toisella kerralla hän löysi itse kotiin. Viimeisellä kerralla Felix oli lähtenyt maantielle. Tuttu rekkakuski soitti, että Felix on jäänyt auton alle ja kuollut. Siitä on nyt 17 vuotta aikaa ja edelleen suren Felixin kohtaloa.
Yhdeksän vuotta sitten 1-vuotias kissamme Veera synnytti kuusi pentua. Kielsimme äitiä päästämästä häntä ulos, ettei hänelle vaan sattuisi mitään. Äidin mielestä kissojen kuului saada kulkea vapaasti ulkona, joten ei mennyt aikaakaan, kun Veera oli maantietä ylittäessään tehnyt viimeisen ylityksensä. Pennut olivat vasta muutaman päivän ikäisiä. Pikkusiskoni yritti ruokkia niitä aluksi, jonka jälkeen onneksi netin kautta löytyi lähikaupungista ihana osaava hoitaja, jolla oli myös tarvittavia välineitä pentujen ruokkimiseen. Lopulta vain kaksi pennuista jäi henkiin. Hoitajan lapset nimesivät pennut Pirkaksi ja Kaukoksi. Kun pennut tulivat luovutusikään, sovittiin, että Pirkka muuttaa takaisin meille maalle. Äiti lupasi, että Pirkka saisi olla kokonaan sisäkissana. Lupaus unohtui aikanaan. Vielä tänä päivänäkään en tiedä, miten Pirkka onnistui pysymään hengissä valvomatta ulkoillen kokonaiset kuusi vuotta. Hänen häntänsä on murtunut, joten epäilen, että ehkä hän on käyttänyt siinä tilanteessa ainakin yhden niistä niin sanotusta yhdeksästä elämästään. Sitten äitini menehtyi ja minä päätin ottaa Pirkan itselleni sisäkissaksi.
Kirjoitan tätä tekstiä Pirkka sylissäni. Hänellä olisi mahdollisuus ulkoilla vuoden ympäri verkotetulla parvekkeella, mutta kun lämpötila laskee noin alle kymmenen lämpöasteen, niin hän käy vain ovella toteamassa, että ei halua mennä ulos. Pirkan ei tarvitse enää koskaan juosta petoa karkuun puuhun, varoa lähestyvää autoa tai palella pakkasessa. Hänellä on käytössään kolmen lajitoverinsa kanssa 96 neliömetriä lattiatilaa, kiipeilypuita, seinähyllyjä, leluja, aktivointipelejä, juoksupyörä, pehmeitä petejä ja ihminen, joka välittää niin paljon, että ei enää koskaan päästä yhtään kissaa valvomatta ulos yksin kulkemaan. Jokainen teistäkin voi tehdä sen saman valinnan. Koska jokaisen kissan elämä on arvokas. Koska jokainen kissa ansaitsee selvitä hengissä.
Kirjoittaja on Kissavastuun vieraskynäilijä. Kirjoitus on osa sarjaa, jossa eri taustoista tulevat kirjoittajat jakavat näkemyksiään kissoista ja niiden hyvinvoinnista. Onko sinulla kissoihin liittyvä kertomus, jonka haluaisit jakaa muillekin? Ota yhteyttä: kissavastuu.info@gmail.com
